Elipä kerran tunkkaisessa pesäkolossaan
hentorakenteinen jänisvanhus. Eräänä iltana, kun jänis tapansa mukaan vietti
aikaansa kyyhöttämällä pesäkolonsa perimmäisessä nurkassa, alkoi pesän
suuaukolta kuulua rapinaa. Jänis jähmettyi paikoilleen. Sen korvat olivat painautuneet pitkin luista selkää ja äärimmilleen avautuneet tummat silmät tuijottivat herkeämättä
oviaukkoa. Se valmistautui kohtaamaan pahimman pelkonsa, kuoleman, joka oli saanut sen useiksi vuosiksi sulkeutumaan ulkomaailmalta. Hetken
kuluttua jäniksen luokse ilmestyi kuitenkin pieni myyrä.
– Täällä on hämärää, en näe kovin hyvin. Onko
täällä ketään? myyrä kysyi.
– Tämä on minun kotini, jänis murahti, – mene
pois.
– Ulkona on kylmä, mutta en minä näin
tunkkaiseen pesään haluaisikaan jäädä, myyrä vastasi. Sitten se kipitti
tiehensä samaa reittiä, jota pitkin se oli jäniksen luokse eksynyt.
Jänis rentoutui hieman, mutta kohtaaminen odottamattoman kulkijan kanssa oli saanut sen olon levottomaksi ja pelko alkoi kietomaan sen mieltä kuristusotteeseen. Jänis painautui täristen seinää vasten ja ummisti silmänsä, mutta havahtui taas pian rapinaan vain hetken torkuttuaan. Sen sydän oli haljeta lyöntien nopeudesta ja hento ruumis jähmettyi paikoilleen. Mustat silmät kiiluen jänis tuijotti oviaukkoa, taas varmana pian koittavasta kuolemastaan. Sen olemus kuitenkin rentoutui jälleen, kun se huomasi että tällä kertaa tulija oli rotta.
– Saanko lämmitellä hieman? rotta kysyi, – tuolla ulkona on niin kylmä.
– Tämä on minun kotini, jänis tiuskaisi, tällä
kertaa hivenen närkästystä äänessään, – lähde pois!
– Jään ihan vain hetkeksi, rotta piipitti. Sitten
se asteli pesän suuaukon oikealle puolelle ja alkoi nuolla käpäliään.
Jänis ei tiennyt miten
reagoida odottamattomaan tunkeilijaan, joka ei uskonut sen kehoitusta poistua. Rotta jäi pesäkoloon kuin se olisi ollut sen oma. Hetken mietittyään jänis tyytyi
mulkoilemaan tulijaa perimmäisestä nurkasta, eikä kumpikaan sanonut enää
sanaakaan. Vuosia jänis oli saanut elää täydessä yksinäisyydessä, sitä ihmetytti mikä nyt ajoi tunkeiljoita sen pesäkoloon.
Myöhemmin väsyneen jäniksen silmät painuivat kiinni, eikä se jaksanut enää vahtia pesäkoloon tullutta vierailijaa - ehkä rotta ei ollutkaan varallinen ja se halusi vain lämmitellä hieman. Mutta kun jäniksen uni oli syvimmillään, outo ääni sai sen taas havahtumaan. Sen silmät rävähtivät ammolleen, tuo outo ääni lähestyi ja töminä voimistui hetki hetkeltä. Jänis huomasi rotan olevan tipotiessään, mutta nyt sitä kohti oli ilmiselvästi tulossa uusi uhka. Eihän vain kettu tällä kertaa. Hetken kuluttua suuri lauma siimahäntäisiä rottia alkoi vyöryä sisälle. Ne valtasivat ryminällä pesän ja juoksivat suoraan jäniksen ruokavarastoon. Tuo aiemmin jäniksen pesään itsensä sisälle keplotellut rotta toi nyt kokonaisen lauman mukanaan. Ahdistava tilanne sai jäniksen toimimaan tavalla, joka yllätti sen itsensäkin. Tällä kertaa pelko ei saanut jänistä lamaantumaan, tilanne oli sille kertakaikkisen liikaa. Se unohti pelkonsa ja ponkaisi vauhtia pesäkolon perimmäisestä seinästä. Hennosta rakenteestaan huolimatta se sai aikaan vastavoiman, jonka avulla pääsi tunkeutumaan ohi rottien invaasion. Jänis saavutti hetkessä pesäkolon ulosmenosuun ja jatkoi pinkomista eteen päin tiheässä kuusikossa minkä jaloistaan pääsi. Se oli niin hämillään vapaudesta, joka sitä oli yllättäen kohdannut, ettei se tajunnut olla valppaana uudessa ympäristössä. Luiset käpälät kolisivat yhteen, kun se viskoi jalkojaan puolelta toiselle.
Muuan haukka oli juuri
lopettamassa edellistä ateriaansa, se pudotti oravan nahan kynsistään, kun se huomasi sinne tänne säntäilevän
jäniksen. Se ei voinut vastustaa tuoreen veren kiusausta ja lähti salamannopeasti jyrkkään
syöksyyn kohti pahaa aavistamatonta jänistä. Vasta kun haukan kynnet jo
koskettivat jäniksen niskanahkaa, jänis ehti tajuta mitä oli tapahtumassa. Jänis
tiesi viimeisen hetkensä koittaneen, mutta hetken sen mielessä välähti helpotus – sen ei enää tarvinnut palata pesäkoloon kuolemanpelkonsa kanssa.
Pelkojaan ei kannata jäädä murehtimaan, vaan käsitellä ne ajallaan ja hallitusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti