Olen tänään opiskellut proosan kurssilla romaanin aloittamista. Tehtävänä oli kirjoittaa maksimissaan puolen sivun aloitus kuviteltuun romaaniin. Vielä ei iskenyt tyhjän tiedoston kammo, sillä päätin heti alkuun, että kirjoitan alun edellisen kurssin draamatehtävän aikana syntyneeseen juonihahmotelmaan. Kohtaus oli ikään kuin jo pohdittu, mutta ei tehtävä silti helppo ollut. Epäonnistuminen alussa voi saada lukijan hylkäämään koko lopputekstin.
Romaanin voi aloittaa lukuisilla eri tavoilla. Neimala ja Papinniemi (2010) ovat listanneet kirjassaan seuraavanlaisia tapoja mm. puhuttelu, ennakointi, haju, yksityiskohta, liike, ääni, muisto, asenne. Yhteensä he ovat ryhmitelleet tavat kahteenkymmeneenseitsemään kategoriaan.
Huomaatko mitä tapaa käytin tekstissäni?
Hämeentien ja Kolmannen linjan kulmassa seisoo punainen kerrostalo,
jonka toisen kerroksen huoneistossa nainen astelee hermostuneesti
edestakaisin. Aamuauringon ensisäteet osoittavat kuin syyttävällä
sormella pitkin asuntoa lojuvia pulloja. Vain muutama tunti sitten
päättyneiden jatkojen jäljet alkavat paljastua pala kerrallaan. Nainen
astelee pöydällä lojuvien siideritölkkien luokse ja heilauttaa ne
kädellään yllättäen tiskialtaaseen, sitten hän jatkaa hermostunutta
kävelyään. Jalassaan hänellä on Asicsen lenkkarit ja yllään kireät
leopardikuvioiset trikoot. Treenatut reidet värähtelevät askelten
tahdissa. Hänen ulkomuotoansa voisi sanoa urheilulliseksi, mutta
kasvojen kalpeus ja kireys kertovat edellisillan rankasta juhlinnasta sekä mieltä
painavasta huolesta. Hän pelkää, mutta ei vielä tiedä, että minuutin
kuluttua hänen elämänsä tulee muuttumaan lopullisesti. (...)
Jatkaisitko tekstin lukemista?
LÄHDE
Neimala, K. & Papinniemi, J (2010) Aloittamisen taito. Helsinki: Avain.
