Tavoitteellista työtä tulevaisuuden eteen

10.10.2015 – edessä ihana päivä, täynnä juhlia ja vähän myös tavoitteellista työtä tulevaisuuden eteen.

Klo 9.30

Olin onnellinen, että koirat olivat antaneet meidän nukkua pitkään, vasta yhdeksän jälkeen ne alkoivat kiemurrella peiton alla levottomina. Pomppasin ylös vuoteesta, koska meidän perheessä mattopyykkiä on pesty jo tarpeeksi tälle kesää. Aloin valmistautua aamulenkille lähtöön iloisten hännänheiluttajien kanssa. Siinä uuden kotimme eteisessä, pyydystäessäni viime hetkellä karkuun pinkaisevaa ilkikurista teinikoiraa, mieleeni tulvahti yllättäen fiiliksiä vuoden takaa. Silloin ajatuksissani pyörivät maisteriopinnoista valmistuminen ja työpaikan vaihto – ylipäätään mietityttivät uran suunnitteluun, omaan osaamiseen sekä tulevaisuuteen liittyvät kysymykset. Lisäksi mieheni kanssa suunnittelimme tuolloin uuden isomman kodin hankkimista, mutta isojen päätösten tekeminen tuntui silloin mahdottomalta, jopa pelottavalta. Tuohon aikaan näiden asioiden pohdiskelu ei nostanut esiin kaikkein parhaimpia fiiliksiä, sillä lisäksi väsymys kokopäivätyön ja opintojen yhdistämisestä olivat jo parin vuoden ajan imeneet melko tehokkaasti mehuja kropasta. Jos tuolloin olisin tiennyt kuinka asiat ovat vuoden kuluttua, minne ylipäätään tahdon kulkea, en ehkä olisi niin paljon kuluttanut aikaa stressaamiseen. (Olisin myös kouluttanut teinikoiran paremmin, jos olisin tiennyt että se osaa vielä reilun vuoden iässä olla niin ärsyttävä – toki se osaa olla myös kultainen. ;))

Olen aina ollut taipuvainen murehtimiseen. Lisäksi moni asia matkan varrella on turhaan saanut v-käyrän nousemaan. Kaikki, jotka näitä tuntemuksia ovat joskus tunnistaneet itsessään, tietävät kuinka kuluttavia ne ovat. Minulla kävi kuitenkin viime pääsiäisen aikaan yllättävä tuuri. Pääsin mieheni kautta mukaan Jari Sarasvuon Puolita vitutus, tuplaa tulokset -verkkovalmennuksen. Se oli kuin luotu kurssi tällaiselle paatuneelle stressaajalle. Valehtelematta voinkin sanoa kurssin aloituksen olleen yksi käänteentekevä hetki omassa ajattelussani. Verkkokurssin ensimmäinen tehtävä laittoi heti koville. Omaa tavoitetta/tavoitteita (Minne tahdon?) oli alettava työstää välittömästi, oli otettava jopa ensimmäinen askel tätä tavoitetta kohti. Resurssit, voimavarat ja esteet tuli myös kirjata ylös polun muotoiseen suunnitelmaan.Työskentely kuluttavan stressin poistamiseksi ja mielenrauhan lisääntymiseksi sekä vapautuvan ajan käyttäminen luovaan ja tavoitteelliseen työhön olivat kurssin ideana. Sarasvuon ajattelua lainaten: mielenrauha on kivijalka ja tulosten eteen tehtävät uhraukset, luova työ ja päätösten toteuttaminen ovat talo, johon elämän onni ja aarteet voivat asettua kodiksi. Olen tästä idolini kanssa täysin samaa mieltä.

Kun nyt mietin vuoden takaista itseäni stressaamassa milloin mistäkin, minua jopa väsyttää ajatella kuinka pitkä matka tuosta hetkestä on ollut tähän pisteeseen. Muistaessani ne fiilikset alkumatkasta, olen kiitollinen siitä, että olen jo tässä kohtaa, mutta tiedostan samalla, että työtä on vielä edessä. Mielenrauhan saavuttaminen ei käy kädenkäänteessä, myös sen ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa työskentelyä. Levollisella mielellä isoja päätöksiä on helpompi tehdä. Meidän perheessä uuden kodin hankinta konkretisoitui viime kesänä. Saimme vihdoin päätettyä minne ja millaiseen kotiin haluamme asettua. Työurani omalla alalla otti jo viime syksynä tuulta siipiensä alle. Työskentelen toista vuotta koulutustani vastaavissa tehtävissä ja suunnitelmia vuosien päähänkin on jo olemassa. Aika oli keskeinen teema myös Sarasvuon verkkovalmennuksessa.

Kuten edellä kerroin, verkkokurssi lähti liikkeelle suunnan määrittämisestä, mutta yksi keskeinen ajatus oli ajan haltuun ottaminen. Otin vinkistä vaarin ja hankin itselleni 10 vuoden päiväkirjan. Se on hauska – sinne voi myös halutessaan merkitä päivän sään ja tuulen nopeudet. Konkreettinen päiväkirja muutti ajatteluni siten, että mietin tavoitteita nyt kymmenen vuoden tähtäimellä. En ajattele tekeväni vasta viiden vuoden kuluttua jotain tavoitteideni eteen, vaan otan jo nyt pieniä askeleita kohti niitä asioita, joita haluan saavuttaa tulevaisuudessa. Päiväkirja myös tavallaan palautti maan pinnalle, huomaamaan että aikaa ei kuitenkaan ole loputtomasti. Tavoitteellinen työ itselle merkittävien asioiden eteen tuo sitä Sarasvuonkin peräänkuuluttamaa onnea omaan kuvitteelliseen mökkiin. Asettamalla välietappeja ja pieniä käden ulottuvilla olevia tavoitteita pidetään yllä motivaatiota saavuttaa isompia asioita.

Sarasvuota saan kiittää myös kirjoittamisen opintoihin hakeutumisesta. Se oli minun ensimmäinen konkreettinen teko kohti omia tulevaisuuden tavoitteitani ja unelmiani. Nyt voin ajatella, että jokainen tehtävä opintoihin on askel eteenpäin omalla polullani. Onneni syntyy tekemisestä ja luovasta työskentelystä tavoitteideni eteen. 

Aurinkoisen aamulenkin ja blogikirjailun jälkeen onkin aika siirtyä muiden kirjoitustehtävien pariin.

Ihanaa syyspäivää! 
Toivottaa Amelie <3